tiistai 25. syyskuuta 2012

Tunne tunne: rakkaus

 Rakastumista on monenlaista ja se tuntuu eri tilanteissa eri tavalta. Itse en osaa kertoa seurustelusta ja sitä kautta rakastamisesta, sillä en ole koskaan seurustellut. Kuvittelisin sen kuitenkin tuntuvan tältä: 

"Sydän hakkaa, kun näen hänet. Aika tuntuu pysähtyvän, mutta perhoset vatsassani jatkavat myllertämistään. Hän tulee lähemmäksi ja ottaa minua kädestä. Minulla on hyvä olla hänen kanssaan. Turvallisuuden tunne, arvostus ja lämpö valtaa kehoni, kun hän ottaa minut syleilyynsä. Kun suutelemme, sydämeni hymyilee. Mikään ei voisi olla luonnollisempaa kuin olla tässä ja nyt yhdessä. Emme ole minä ja Hän, vaan"me". Yhteenkuuluvuuden tunne on valtava."

Tokihan yllä kirjoitettu on aikamoinen klisee, mutta parhaimmillaan uskoisin Sen Oikean kanssa vietettyjen hetkien tuntuvan juuri tuolta. Tästä aasinsiltana kuitenkin rakkauteen, jota osaan kuvailla omien kokemuksieni kautta. Nimittäin siihen rakkauteen, jota tunnen perheenjäseniäni ja ystäviäni kohtaan. Se tuntuu tältä: 

"Voisin antaa vaikka henkeni siskoni vuoksi. En halua, että hänelle tapahtuu mitään pahaa. Tunnen samoin myös äitiäni ja ystäviäni kohtaan - isäänikin rakastan samalla tavalla, vaikka hän onkin sairas enkä osaa ilmaista rakkauttani häntä kohtaan niin selvästi kuin ennen, sillä tunteitani peittää huolen verho. Näiden ihmisten kanssa oloni on turvallinen, sillä tiedän heidänkin välittävän minusta ja tekevän minun vuokseni asioita, joita en ikinä uskoisi heidän tekevän. Tunnen suurta kunnioitusta heitä kohtaan. Rakkaus perhettä ja ystäviä kohtaan tuntuu lämpimältä, muttei jännitä ollenkaan. Heidän kanssaan on maailman luonnollisin ja helpoin olla. Kuten jonkun läänin murteella sanottaisiin, se on "ko ois kottis tullu". Helppoa ja turvallista, maailman tärkeintä. Arvostus näitä ihmisiä kohtaan on suuri."

Pikkusisko <3

Minun mielestäni on olemassa monenlaista eri rakkautta. Voit rakastaa seurustelukumppaniasi/aviopuolisoasi, perheenjäsentäsi (äitiä, isää, siskoa, veljeä), lemmikkiäsi, ystäviäsi, työtäsi, harrastustasi...

Huomaatko, että listalta puuttuu jotain? Sieltä nimittäin puuttuu yksi henkilö, jonka rakastaminen on maailman tärkeintä - jopa niin tärkeää, että ilman sitä ei muiden rakastaminen tai arvostaminen onnistu. 

Loppuun vastauks mietelauseeksi puettuna: "Et voi rakastaa ketään, jos et ensin opi rakastamaan itseäsi." (mietelause täältä)  

Niin. Ennen kuin voi rakastaa muita täydestä sydämestään, on ihmisen opittava rakastamaan itseään enemmän. Samantha Jones puki sen sanoiksi Sinkkuelämää-sarjassakin, kun hän erotessaan Richardista totesi: "I love you, but I love me more." Ihminen kadottaa itsensä, jos rakastaa vain muita eikä välitä itsestään.

Eli ihmiset, pyydän: rakastakaa itseänne. Jos väitätte ettette osaa, niin opetelkaa. Opintie on ehkä täynnä kiviä ja sortumia, mutta perille päästyäsi tajuat matkan olleen kaiken vaivan arvoinen. Itsensä rakastaminen ei ole helppoa, mutta se kannattaa.




keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Voiko v*tutukseen kuolla?

Tein tossa päivänä eräänä YLEn sivuilla Elämä Pelissä -testin, joka mittasi vitutusindeksiä. Pari sivullista kysymyksiä, pakolliset nainen/mies-tiedot ja lopputulos ruudulle:

v-indeksi 60/100 - Vastoinkäymiset kuormittavat sinua huomattavan paljon.
Kykysi sietää vastoinkäymisiä on huonompi kuin 85 %:lla vastanneista.
positiivisuus 55/100 -
Elämänasenteesi on myönteisempi kuin 13%:lla kyselyyn vastanneista kanssaihmisistä. Myönteisyyttä voi kehittää ja se on myös terveytesi kannalta hyväksi.

Arvioitu eliniän ennusteesi on 69 vuotta.
Sinulla on mahdollisuus parantaa pienillä elämäntapamuutoksilla eliniän ennustettasi: 14 vuodella

Aika huolestuttavaa. Tiedän olevani stressiherkkä tapaus, mutta että siedän vastoinkäymisiä ainoastaan 15% vastanneista paremmin ja ajattelen myönteisemmin kuin vaivaiset 13% vastanneista, se jos mikä herättää ihmetystä. Elinikäennusteeni on elintapojeni ja stressin vuoksi 14 vuotta pienempi kuin mitä se olisi jos en stressaisi/tupakoisi/ajattelisin positiivisemmin jne. Huh.

Stressi vaikuttaa terveyteen negatiivisesti. Se tuhoaa motivaation, heikentää kykyä toimia arkisissa tilanteissa ja ties mitä. Se heikentää immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille. Se ei ole hyväksi kenellekään.

Kai tässä on lopulta uskottava, että vitutukseen ja stressiin voi kuolla. Jos ei heti, niin ainakin ennen aikojaan.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Voiko ihminen olla tunteeton?

Ihminen, joka ei ilmaise tunteitaan niin, että kaikki huomaisivat, mielletään herkästi tunteettomaksi ja kylmäksi. Tunteellinen ihminen on muiden silmissä sellainen, joka ei pelkää huutaa lujaa, protestoida, itkeä vuolaasti tai nauraa silmät päästänsä julkisella paikalla. 

Maailma on oletuksia täynnä, ja tämä on niistä yksi. Voiko tunteellisen ja tunteettoman ihmisen määrittely olla näin yksinkertaista? Kuten arvata saattaa, näin ei ole. Tunteellinen ihminen saattaa hyvinkin pitää tunteensa kurissa julkisilla paikoilla, vaikka pinnan alla kuohuisi minkälainen ajatusten virta tahansa. Voipa olla myös niinkin, että tunteellinen ihminen ei koe vaikeaksi olla ilmaisematta tunteitaan ääneen, mutta kokee silti esimerkiksi epäonnistumisen jossain asiassa valtavan suurena tyhjyyden aaltona, joka vaikuttaa loppupäivän jaksamiseen ja mielialaan dramaattisesti.

Toisin sanoen on siis totta, että tunteettomaksi leimaaminen ei onnistu arvostelemalla pelkästään verbaalista ulosantia tai käytöstä ihmisten parissa. Samalla tavalla taas tunteensa ääneen ilmaiseva ihminen ei välttämättä tunne kaikkein koviten ts. hän ei ole erityisen tunteellinen, vaikka antaisikin tunteidensa näkyä ja kuulua. Joku saattaa taas ilmaista tunteensa ns. väärällä tavalla, eli esimerkiksi nauramalla, vaikka tekisikin mieli itkeä. Tällainen "tunteiden piilottaminen" muilta suojelee ihmistä, joka ei kenties halua paljastaa todellista minäänsä muille. 



On vaikea määritellä ihmisen tunteellisuutta pelkän ulosannin avulla. Tuntemiseen vaikuttaa niin moni asia: aiemmat kokemukset asiasta ja sitä myötä aiemmat tuntemukset siitä, menneisyys ylipäätänsä, persoona, senhetkinen mieliala, vireystila jne... Olet varmaan itsekin huomannut, että väsyneenä moni asia voi ärsyttää. Vaihtoehtoisesti väsyneenä saattaa naurattaa ihan kaikki. Mieliala ja tunteet ovat synkroonissa keskenään: jonkun uuden tunteen ilmaantuminen saattaa parantaa tai huonontaa mielialaa, ja tietynlainen mieliala vaikuttaa siihen, millä tavalla tunne koetaan. Jos mieliala on positiivinen ja iloinen, epäonnistumisen tunne on jossain määrin heikompi eikä lannista niin paljon kuin silloin, jos mieliala on negatiivinen ja huono. 

Mielestäni jokainen ihminen on tunteellinen - mitä siitä, jos tunteitaan ei tahdo näyttää? Ei se tee ihmisestä tunteetonta. Me olemme sen verran taitavasti rakennettuja, evoluution muokkaamia olentoja, että aivomme optimaalisesti toimiessaan kyllä tietävät, millä tavalla ilmaista ja kokea tunteita. Nyt en puhu sairauksista kuten Aspergerin syndrooma tai aivohalvauspotilaista, jotka makaavat vihanneksina sairaalavuoteissaan: puhun terveistä ihmisistä. Terve ihminen tuntee tunteensa eikä sillä ole väliä, ilmaiseeko hän ne vai eikö.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Tunne tunne - ihastuminen

"Mitä se mahtaa ajatella musta?"
"Se hymyili mulle!"
"Uskallankohan mä jutella sille feissarissa...?"
"Se sanoi tänään, että mä oon suloinen. Oon ihan pilvissä."


Perhoset lentelee sisuksissa ja keskittymiskykyä voi kuvata vain yhdellä sanalla: kadonnut. Totaalisesti. 

Ajatukset pyörii jatkuvasti ihastuksen kohteessa ja jokainen kyseisen henkilön allekirjoittaneeseen kohdistuva teko, sana tai mikä tahansa tuntuu elämääkin suuremmalta ja analysoidaan tarkasti mahdollisten piilomerkitysten toivossa. Jos tekstarissa ei ole hymiötä, ihastusta ei kiinnosta ja juttu olikin sitten siinä. Huoh, naiset!

Ruokahalu katoaa, pää leijuu pilvissä, pienetkin asiat saavat hymyilemään. Sitä huomaa ihmeellisiä asioita ollessaan ihastunut: puiden lehdet eivät ole enää kauttaaltaan vihreitä, joku on tiputtanut hiuspinnin koulun käytävälle... Kaikki on niin kaunista, elämä on kaunis, minä olen kaunis.

Epävarmuus. Mitä jos se ei tykkää? Iloisuus häviää, tilalle ilmestyy huolirypyt ja suu menee vinoon. Hmph. Pois se minusta! Nautitaan tästä hetkestä, kun kaikki hymyilee. Ihastunut tai ei, haaveilu on sallittua.

Ja haaveista voi tulla totta. Jonain päivänä.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Tunne tunne - ahdistus

"Rintaa puristaa, henki ei kulje - on kuin kaikki happi olisi kadonnut maailmasta. Pää on tyhjä, yksikään ajatus ei ole pysyvä eikä mistään saa kiinni. Mieli on eksyksissä. Se harhailee metsässä, autiomaalla, jäätiköllä, pimeällä kadulla, kaupungissa täynnä tienristeyksiä. Mikään ei ole oikea tie, mikään ei tunnu hyvältä."



"En tiedä, en osaa, mitä jos käy huonosti? Epäusko, voimattomuus, pelko. Tunne siitä, että on liian pieni ja ympäröivä maailma liian suuri. Ei paikkaa minne mennä eikä edes tietoa siitä, mihin oikeastaan haluaisi matkansa vievän."



(Päätin aloittaa tällaisen Tunne tunne -tyyppisen postausvirran, jossa kuvailen tunteita sellaisina, kuin olen ne itse kokenut tai parhaillaan koen. Toki yritän tehdä muunlaisia, asiapitoisempiakin postauksia, mutta tämä tuntuu hyvältä. Vi hörs igen!)

tiistai 21. elokuuta 2012

Mikä sinua motivoi?

Haluan aloittaa psykologian kurssiblogiini kirjoittamisen motiiveista. Mikä on motiivi ja miten se ilmenee? Millaisia erilaisia motivaattoreita ihmisillä on ja mikä tärkeintä; mikä minua motivoi?



Motiivi, latinaksi motivus ("liikuttaja") on syy, miksi teemme tiettyjä asioita tietyllä tavalla. Motiivi on melko usein tunnepohjainen. Esimerkiksi halu on motiivi: halu auttaa riittää motiiviksi vaikkapa silloin, kun annamme katusoittajalle rahaa tai avaamme oven tuntemattomalle, painavia kauppakasseja raahaavalle naiselle. Motiivi liittyy myös tarpeisiin: jos on nälkä eikä jääkaapissa ole mitään ruokaa, suuntaamme lähimpään Hesburgeriin kerrosaterialle. 

Motivoitunut henkilö on sellainen, jolla on motiivi/motiiveja tekonsa suorittamiseen. Erilaisia motiiveja on maailma täynnä: toisen motiivi voi olla sellainen, josta ei itse motivoidu ollenkaan. Huippu-urheilijoiden motiivi kovaan, kymmeniä tunteja viikossa vievään treeniin on yleensä voittaminen ja halu kehittyä. Tavallinen kolmivuorotyötä tekevä, keski-ikäinen sairaanhoitaja tuskin on valmis samanlaiseen "rääkkiin" kuin edellä mainittu, eli motiivi ei ole hänelle riittävä. Toisaalta sairaanhoitajalle tärkeä motiivi on todennäköisesti halu auttaa ja parantaa heitä, joilla on ongelmia terveytensä kanssa.

Maslow'n tarvehierarkian mukaan ihmisen on ensin tyydytettävä alimmat tarpeensa, ennen kuin hierarkian ylimmille tasoille asettuneet tarpeet kiinnostavat häntä. Malli on varsin yksinkertainen, mutta hyvä: onhan se tutkittu asia, että esimerkiksi laihduttajan on hyvin vaikea vastustaa herkkuja ollessaan väsynyt. Väsymys, nälkä ja tarve päästä vessaan ovat esimerkkejä alimmista tarpeistamme. Vasta kun nämä ovat käyneet toteen, alamme tavoitella suurempien tarpeiden toteen viemistä.

--

Olen viime vuodesta saakka haaveillut voimanostokilpailuihin osallistumisesta. Viime syystalvella aloin treenaamaan säännöllisesti salilla ja syömään paremmin, ja sama meno on jatkunut aina tähän päivään saakka. Haaveeni on toki motivaattorini, mutta ajan kuluessa sen rinnalle on tullut myös muita asioita, joiden vuoksi jaksan ja haluan jatkaa treenaamista. Tärkeysjärjestyksessä suurimmasta pienimpään motivaationi lähteet näyttäisivät tältä: 

1. Kokonaisvaltainen hyvä olo
2. Konkreettinen lihasvoiman kasvu
3. Voimanostokilpailut
4. Halu todistaa muille, että minä pystyn siihen

Kuten huomaatte, ensimmäisenä listalla ei suinkaan ole kilpaileminen, joka treenaamista aloittaessa oli ykkössijalla. Sen sijaan olen huomannut, miten paljon hyvää oloa saan siitä, kun jaksan arjessa aina vain paremmin. Treeni näkyy kauppakassien kantamisen helpottumisessa, parantuneessa vireystilassa ja elämänlaadun kohentumisena kaikin puolin, kokonaisvaltaisesti. Kakkossijalla on treenipainojen nousu, joka on melkein yhtä tärkeä kuin ykkönen - onhan se tae sille, että saatan joskus olla kilpailuissa se, joka nostaa (tai kyykkää) eniten. Nelonen on vähän juntti, sillä minulla on vähän turhankin suuri näyttämisen halu, vaikka loppupeleissä sillä ei pitäisi olla lainkaan merkitystä. Vain sillä on merkitystä, pystyykö näyttämään itselleen.

Motiivit saavat ihmisen toimimaan. Muuten varmaan istuisimme paikallamme tekemättä mitään, jollei tässä maailmassa edes jokin asia motivoisi meitä nousemaan ja tekemään sellaisia asioita, joita me haluamme tehdä - asioita, joihin meillä on motiivi tai useampia motiiveja. Siksi motiivit ovat hyvä asia.

Mikä sinua motivoi ja mihin?