keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Voiko ihminen olla tunteeton?

Ihminen, joka ei ilmaise tunteitaan niin, että kaikki huomaisivat, mielletään herkästi tunteettomaksi ja kylmäksi. Tunteellinen ihminen on muiden silmissä sellainen, joka ei pelkää huutaa lujaa, protestoida, itkeä vuolaasti tai nauraa silmät päästänsä julkisella paikalla. 

Maailma on oletuksia täynnä, ja tämä on niistä yksi. Voiko tunteellisen ja tunteettoman ihmisen määrittely olla näin yksinkertaista? Kuten arvata saattaa, näin ei ole. Tunteellinen ihminen saattaa hyvinkin pitää tunteensa kurissa julkisilla paikoilla, vaikka pinnan alla kuohuisi minkälainen ajatusten virta tahansa. Voipa olla myös niinkin, että tunteellinen ihminen ei koe vaikeaksi olla ilmaisematta tunteitaan ääneen, mutta kokee silti esimerkiksi epäonnistumisen jossain asiassa valtavan suurena tyhjyyden aaltona, joka vaikuttaa loppupäivän jaksamiseen ja mielialaan dramaattisesti.

Toisin sanoen on siis totta, että tunteettomaksi leimaaminen ei onnistu arvostelemalla pelkästään verbaalista ulosantia tai käytöstä ihmisten parissa. Samalla tavalla taas tunteensa ääneen ilmaiseva ihminen ei välttämättä tunne kaikkein koviten ts. hän ei ole erityisen tunteellinen, vaikka antaisikin tunteidensa näkyä ja kuulua. Joku saattaa taas ilmaista tunteensa ns. väärällä tavalla, eli esimerkiksi nauramalla, vaikka tekisikin mieli itkeä. Tällainen "tunteiden piilottaminen" muilta suojelee ihmistä, joka ei kenties halua paljastaa todellista minäänsä muille. 



On vaikea määritellä ihmisen tunteellisuutta pelkän ulosannin avulla. Tuntemiseen vaikuttaa niin moni asia: aiemmat kokemukset asiasta ja sitä myötä aiemmat tuntemukset siitä, menneisyys ylipäätänsä, persoona, senhetkinen mieliala, vireystila jne... Olet varmaan itsekin huomannut, että väsyneenä moni asia voi ärsyttää. Vaihtoehtoisesti väsyneenä saattaa naurattaa ihan kaikki. Mieliala ja tunteet ovat synkroonissa keskenään: jonkun uuden tunteen ilmaantuminen saattaa parantaa tai huonontaa mielialaa, ja tietynlainen mieliala vaikuttaa siihen, millä tavalla tunne koetaan. Jos mieliala on positiivinen ja iloinen, epäonnistumisen tunne on jossain määrin heikompi eikä lannista niin paljon kuin silloin, jos mieliala on negatiivinen ja huono. 

Mielestäni jokainen ihminen on tunteellinen - mitä siitä, jos tunteitaan ei tahdo näyttää? Ei se tee ihmisestä tunteetonta. Me olemme sen verran taitavasti rakennettuja, evoluution muokkaamia olentoja, että aivomme optimaalisesti toimiessaan kyllä tietävät, millä tavalla ilmaista ja kokea tunteita. Nyt en puhu sairauksista kuten Aspergerin syndrooma tai aivohalvauspotilaista, jotka makaavat vihanneksina sairaalavuoteissaan: puhun terveistä ihmisistä. Terve ihminen tuntee tunteensa eikä sillä ole väliä, ilmaiseeko hän ne vai eikö.

3 kommenttia:

  1. Hei.

    Olen itsekin miettinyt tunteettomuuden ja tunteiden olemassaoloa ja niiden yhteinäisyyttä, siksi päädyinkin kirjoitukseesi.

    Olen itse enemmän miettinyt sitä, että voiko joku olla oikeasti tunteeton, eli hän tuntisi jotain, mutta ei pystyisi käsittelemään niitä. Tarkoitan siis, että joku ei tuntisi tuntevansa. Olen miettinyt tätä asiaa teoriassa. Uskoisin, että olisi mahdollista kasvattaa yksilö sellaiseksi, että hänet aluksi murrettaisiin henkisesti ja pureuduttaisiin sitten hänen alitajuntaansa ja muokattaisiin hänen ajatteluaan ja mieltään sellaiseksi, että hän ei tuntisi tunteitaan, eli hän vain työntäisi ne syrjään. Tämä kuulostaa melko synkältä, mutta uskoisitko sen olevan mahdollista?

    Jos katsotaan historiaa, on tälläisiin yksilöiden luomiseen päästy lähelle. Esimerkiksi Kiinan ja Japanin välisenä sotana vuosina 1937-1940. Japanilaiset upseerit pyrkivät murtamaan sotilaitaan koulutuksessa henkisesti hakkaamalla ja kurittamalla näitä armottomasti. Sotilaat sitten teurastivat upseerien käskystä kokonaisia kiinalaisia kyliä täynnä naisia ja lapsia sanomatta sanaakaan vastaan. Tottakai sotilaat tunsivat halua purkaa tunteitaan kyliin, ja tekivät näin myös silkasta vihasta kiinalaisia kohtaan. Kuitenkin mielestäni tälläisellä koulutuksella päästiin jo lähemmäs yksilön luontia, joka työntää tunteet syrjään ja toimii pelkän tahdon/käskyjen varassa.

    Ja vielä mitä tuossa alussa mainitsit: ” Ihminen, joka ei ilmaise tunteitaan niin, että kaikki huomaisivat, mielletään herkästi tunteettomaksi ja kylmäksi.” Tämä on mielestäni täysin totta. Ihmiset jäävät aivan liian herkästi olettamuksiensa tasolle ja tukeutuvat sokeasti niihin.

    Ei minulla muuta.
    O.V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Väittäisin, että olet oikeassa siinä, että ainakin jossain määrin tunteettoman ihmisen luonti on teoriassa mahdollista. Tosin miten määritellään tunteeton ihminen? Siihen tarvittaisi varmaan joku aivoskannaus jonkun yleisesti tunteita herättävän asian aikana, jolloin voitaisiin todistaa että henkilö ei tosiaan tunne mitään.

      Mainitsemassasi esimerkissä japanilaiset sotilaat ehkä tunsivat tai ainakin tiesivät tekevänsä jotain sellaista, mikä ei normaalin kasvatuksen saaneelle tai henkisesti terveelle olisi mahdollista. Heidän tunteellisuutensa oli murrettu kurittamalla ja hakkaamalla, mutta silti uskon heidän pystyneen edes jollain tasolla tiedostamaan, mitä he tekivät.

      Täysin tunteettoman ihmisen, eli sellaisen joka "ei tuntisi tuntevansa", luominen voi hyvinkin olla mahdollista, mutta se vaatisi radikaaleja toimenpiteitä jo raskaudesta ja vauvaiästä saakka. Kaikki kehityksen tärkeimmät ikävaiheet henkilön olisi elettävä vailla kosketuksia ulkomaailmaan, josta niitä tunteellisuuden vaikutelmia voisi jopa tiedostamattaan oppia. Ei mikään helppo tehtävä, mutta teoriassa: miksi se Ei olisi mahdollista? :)

      Kiitos viestistäsi. Herätit paljon ajatuksia.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista